Kolumni: Korona ei katoa pian, mutta me käymme lukiota nyt

Maanantaiaamuna puhelimeeni tuli Wilma-viesti. Jouduin yhdessä kymmenien kakkosten kanssa omaehtoiseen karanteeniin mahdollisen altistumisen takia. Päivää myöhemmin valkeni, että kakkoset viettävät koko loppuviikon kotona, oli altistunut tai ei. No, sairastumisesta ei voi ketään syyttää. Kuka vaan voi sairastua, ja tartunnat koululla ovat aina olleet vain ajan kysymys. Mutta kaikkein eniten kirpaisi se, että kakkosena tiesin etäilyn odottavan minua myös ensi viikolla ja edessä häämöttää kaksi kokonaista etäviikkoa putkeen.

Kulosaaren yhteiskoulussa on ollut hybridimalli käytössä koko syksyn. Välillä abit etäilevät, välillä ykköset, ja välillä taas kakkoset, tai yläastelaiset. Tällainen vuorottelu ei ole yleisessä käytössä muissa Helsingin kouluissa, mutta Ksykissä tämän todettiin estävän laajoja tartuntaketjuja tai altistumisia. Siinä on onnistuttu, mutta asiassa piilee myös ongelmia.

Lukiolaiset ovat suuren ristiriidan keskellä. Uusi opetussuunnitelma korostaa yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen pohjautuvaa oppimista, joka tapahtuu koulussa. Toinen lukio-opiskelua leimaava asia on ylioppilaskoearvosanojen painoarvo menestyksen ja tulevaisuuden kannalta. Nykyinen koronavirustilanne horjuttaa molempia. Jatkuvan etäopetuksen myötä opiskelijat suoriutuvat kurssista suurilta osin yksin, kun ryhmätyöt Google Meetissä eivät vastaa läheskään todellisuutta ja opettajia on vaikeampi saavuttaa etänä. Aitojen ihmiskontaktien merkitys on noussut tänä syksynä monen ksykkiläisen huulille.

Kun meille tärkeitä tapahtumia ei päästä järjestämään, monet kokevat tavalliset kohtaamiset oppitunneilla ja käytävillä kaikkein tärkeimmiksi. Nyt nekin ovat vähäisiä. Saattaa kulua viikkoja ennen kuin näkee taas koulukavereita. Joillekin ystävät koulussa ovat arjen pelastus.

Entä sitten ylioppilaskokeet? Suurinta osaa kakkosista odottavat kokeet alle vuoden kuluttua ja abeille ne ovat edessä taas ensi keväänä. Tulisiko ylioppilaskokeissa ottaa huomioon nykyisten opiskelijoiden puutteet oppimisessa? Voidaanko opiskelijoilta edellyttää sellaisten asioiden osaamista, joiden opettelu on erittäin haastavaa yksin? Jotkut tarvitsevat opettajan ohjausta vähemmän ja jotkut enemmän, mutta etäopetus vaikuttaa väistämättä oppimistuloksiin. Saattaa syntyä tilanteita, joissa opiskelija ei ymmärrä jotain kurssin kannalta olennaista asiaa, ja kohtaa tämän ongelmana myöhemmin. Nykyiset abit huomasivat tämän varmasti jo tänä syksynä, kun kirjoitusten kannalta tärkeitä asioita jouduttiin opiskelemaan keväällä ja syksyllä etänä.

Edustan itse lukion tokaluokkalaisia, ja olen maaliskuusta lähtien opiskellut enemmän etänä, kuin koululla. Jos vuorottelu jatkuu pitkälle kevääseen, olen viettänyt suurimman osan lukioajastani kotona. Ymmärrän, kuinka vaikeassa asemassa jokainen koulu on tällä hetkellä. Haluan silti korostaa, että varovaisuudella myös menetetään paljon. Vaatii aikamoista itsekuria lähteä aamuisin haukkaamaan raitista ilmaa ennen tuntia, ja monilla ei ole edes ergonomisesti hyvää työskentelytilaa, vaan päivä kuluu makoillen sängyssä. Tämän lisäksi on turhauttavaa nähdä, kun ystävät muissa lukioissa ovat lähiopetuksessa.

Kukaan ei kiistä, etteikö hybridimalli olisi vastuullinen ja kestävä ratkaisu. Runsaat etäviikot vievät ksykkiläisiltä kuitenkin pois sen, mikä on opiskelussa kaikkein olennaisinta, ja minkä merkitys nousee tällaisena kriisiaikana.

Koronavirus ei ole katoamassa vielä pitkään aikaan. Me käymme lukiota kuitenkin nyt, ja voi käydä niinkin ikävästi, että nykyisille lukiolaisille jää käteen pelkästään muisto jatkuvista etätunneista ja koulumotivaation sekä oppimistulosten laskusta. Koko toinen aste saatetaan siirtää etäopetukseen lähitulevaisuudessa ja juuri sen takia haluaisimme olla nyt koulussa, kun se vielä on mahdollista.

Kirjoittaja: Vuokko Yrjänä