Raija Kortelainen: Arjen ilon tuoja
• 3 min. readKoulun keittiöhenkilökuntaa ajatellaan usein kärttyisinä ja elämään kyllästyneinä “ruokalan täteinä”. Kulosaaren yhteiskoulun kahvilan vastaava Raija Kortelainen näyttää omalla työllään, että ruokalan tädit voivat olla myös mukavia ja auttavaisia.
Raija Kortelainen tykkää myydä välipalaa
On sateinen perjantaiaamu ja kello ei ole edes kymmentä, kun kävelen käytävää kohti ruokalaa. Kaikkialla on syksysään takia hieman hämärää, mikä tekee tunnelmasta kotoisan. Olen sopinut samana aamuna haastattelun ruokalan kahvilassa ja koulun keittiössä työskentelevän Raijan kanssa.
“No mä oon Raija”, hän aloittaa haastattelun ja ryhdymme puhumaan. Raija nostaa kaulassa roikkuvat lukulasit silmilleen.
Kulosaaren yhteiskoulussa Raija on aloittanut neljä vuotta sitten. Raijan perhe oli neljäntoista vuoden jälkeen muuttanut Lahdesta takaisin Helsinkiin, ja Raija etsi uutta työpaikkaa. Kulosaaren yhteiskoulun keittiössä oli paikka vapaana, johon Raija lopulta haki. Nykyinen työ oli hänen ensimmäinen työnsä koulun keittiössä, ja ikää oli jo ehtinyt tulla. “Sitten onnistu ja tulin ja tykkään”, hän toteaa. Kassalla Raija aloitti myöhemmin, kun entinen kahvilavastaava ei tykännytkään työstä. Nyt hän on vastaa kahvilan toiminnasta ja pitää huolta kaikesta ruokasalissa, eikä juurikaan nykyään vietä aikaa keittiön puolella. Keittiön toiset työntekijät huolehtivat muusta.
Koulu on linjannut, ettei kahvilassa saa myydä karkkeja tai limuja, mutta kaikkea muuta terveellistä on myynnissä.
Asiakaspalvelutehtäviin pääseminen keittiöstä oli Raijalle onni. “Kyl mä tykkään tosi paljon olla, mä viihdyn”, Raija kertoo Ksykin kahvilassa työskentelystä. Salin puolella työskentelyssä yhdistyy asiakaspalvelu ja nuorten kanssa oleminen. Vaikka ruokalassa työskentely on joskus kiireistä, Raijasta kiireessä ei ole mitään ikävää, koska kaikki ovat tottuneita siihen. Raijalle Ksykissä työskentely on niin mieluisaa, että hän aikoo olla töissä Ksykissä niin kauan kuin ikä sallii.
Jonoa alkaa kertyä kahvilan kassalle. Raija kävelee nopeasti tiskin taakse essussaan. Pidempikin jono menee nopeasti, kun Raija tottuneesti ja iloisesti ottaa koululaisten tilaukset. “Kohta rauhoittuu”, Raija sanoo varmana.
Raija on aloittanut työt asiakaspalvelijana jo 15-vuotiaana . “Siihen aikaan aloitettiin nuorena työt”, hän kertoo. Elämän aikana on tullut oltua töissä myös päiväkodissa ja ala-asteella hoitamassa ja opettamassa lapsia. Vaikka nuorempana hän oli haaveillut kampaajan ammatista, elämä vei Raijan asiakaspalvelun pariin ja keittiöön. Hän on ollut tyytyväinen elämäänsä.
Nykyään Raijan elämä kotona kahdestaan miehensä kanssa on rauhallista. Elämään kuuluvat myös 9- ja 7-vuotiaat lapsenlapset, jotka vievät suuren osan Raijan vapaa-ajasta. Hän viettää lastenlastensa kanssa yhteiset syys- ja joululomat, mistä nauttii todella. Yhdessä oleminen on hänelle voimavara.
Lounasaika on keittiön työntekijöille kiireinen, ei ehdi paljon muuta kuin juosta ja mennä. Lounasajalla täytyy täyttää vitriinit, pitää ruokalan pinnat puhtaina ja katsoa, että kaikkea on saatavilla opettajien ruokatilassa ja ruokasalissa. Paras aika päivästä tulee kuitenkin lounaan jälkeen, kun oppilaat tulevat hakemaan kahvilasta välipalaa. Kun nuorten kanssa puhelee, pysyy mukana maailman menossa. Samalla voi myös tehdä jonkun olon paremmaksi tai helpottaa jonkun huonoa oloa.
Joku rikkoo lautasen ja haastattelu keskeytyy hetkeksi. Ruokalassa on paljon hommaa ja erilaisia ääniä. Kuuluu lasien kilinää ja ihmisten pölinää. Raija tarjoaa minulle kahvit ja vichyä, vaikka yritän kohteliaana olla mahdollisimman vähän vaivaksi.
Asiakaspalvelu on Raijan juttu.
Kahvilassa käyvät nuoret muistuttavat Raijaa silloin tällöin omasta nuoruudestaan. Raija muistaa, kuinka nuorena oli aina kiire tulla vanhemmaksi ja kiire kaikkialle. Nykyään hän toivoo vain, että nuoret tajuaisivat kuinka ihanaa elämää elävät.
“Kerran must oli ihana kun yks sano et täytti vuosia, mä olin et mitä sä täytät, se sano neljätoista, mä olin et ihanaa, et sul on kaikki edessä. Niin mulle tuli niin ihana olo itessä, vaikka mä oon iäkkäämpi, et niin, se on ollu hyvä elämä” Raija muistelee. Hän kokee saa paljon koululaisilta.
Samalla koululaisiin myös kiintyy, kun näkee heidän kasvavan. Raija saa joka vuosi oppilaista ja opiskelijoista kavereita, joiden lähtö koulusta myös harmittaa. Monet entiset oppilaat, jotka tulevat vastaan muuallakin tervehtivät Raijaa aina iloisesti. Vanhojen oppilaiden tapaaminen on Raijasta ollut todella mukavaa “Me ollaan niin vanhoja tuttuja ja halataan”, Raija kertoo siitä, kun on tavannut vanhoja oppilaita.
Raijalle myönnetty Vuoden kahvilatyöntekijä -palkinto koristaa seinää ja muistuttaa ihanista oppilaista.
Raija on itsekin kuullut, että häntä kutsutaan koulussa julkkikseksi. Hän nauttii siitä, että on pidetty nuorten keskuudessa, eikä häntä ajatella pelottavana ja ikävänä. Tuntuu aidolta kiitokselta, kun saa lapun tai kuulee opettajalta, että oppilaat ovat puhuneet hyvää. Kiitoksesta saa tietää myös, että on onnistunut työssään. Aito kiitos on Raijalle paljon tärkeämpää kuin raha.\s\s
“Kiitos, että olette olemassa. Ootte mun henkivara, mä tykkään ja mul on tosi hyvä olla teidän takia, se on kiva. Pidetään toisista vaan huolta”, Raija sanoo lopuksi.
Teksti: Iiris Tattari Kuvat: Ronja Ruohoniemi